Dante Alighieri - La Divina Commedia - Paradiso - Canto 31
Eino Leino - Jumalainen Näytelmä - Inferno - Canto 31
Muodossa ruusun valkean siis mulle
2 tuo näkyi pyhä sotalauma,[407] jonka
3 verellään Kristus omaksensa vihki.
4 Mut toinen,[408] joka lentäin näkee, laulaa
5 tuon kunniaa, mi rakkauden suo sille,
6 ja hyvyyttä, mi loi sen sellaiseksi,
7 kuin mehiläisten parvi, jotka milloin
8 menevät kukkiin, milloin palajavat
9 taas sinne, missä hunajoituu työnsä,
10 nyt painui suureen kukkahan, mi lehdin
11 niin monin kaunistettu on, ja sieltä
12 taas ikirakkautensa kotiin lensi.
13 Kaikilla kasvot oli liekin-kirkkaat
14 ja siivet kultaiset; muu kaikki paistoi
15 niin valkeana, ettei voita lumi.
16 Kun kukkaan laski ne, ne toivat myötään
17 rivistä riviin rauhaa, rakkautta,
18 min sai he kupeitansa siivin lyöden.
19 Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto
20 niin monen vuoksi, jotka lentelivät
21 väliä kukan ynnä Ylhäisimmän.[409]
22 Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi
23 kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen,
24 tuoll' ettei estäjää voi olla mitään.
25 Turvassa tämän auvon valtakunnan,
26 min täyttää kansa vanha ynnä uusi,[410]
27 päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen.
28 Oi, Kolmi-valkeus, joka heille, paistain
29 yks-tähtisenä, moisen rauhan annat,
30 myös tänne katso meidän myrskyihimme!
31 Barbarit, tulleet tienohilta pohjan,
32 Helice[411] joille joka päivä loistaa,
33 vaeltain kanssa pojan lempimänsä,
34 kun Rooman näkivät ja työt sen ylväät
35 he hämmästyivät; Laterani silloin
36 muun kaiken maisen kauneudessa voitti.
37 Ma, joka tullut ajast' ijäisyyteen
38 ja jumalaiseen kuolevaisest' olin,
39 Firenzestä luo kansan terveen, hurskaan,
40 ma sitten kuinka en ois hämmästynyt!
41 Välillä sen ja riemun väikyin enkä
42 halunnut oisi haastaa taikka kuulla.
43 Pilgrimin lailla, joka virkistäypi
44 valansa templin tutkimalla tarkkaan,
45 toivossa kerran siitä kertoella,
46 elämän valkeudessa annoin katseen
47 rivejä pitkin näitä kiitää, milloin
48 kohota, milloin vaipua ja kiertää.
49 Näin kasvoja, jotk' kutsui Luojan lempeen
50 hymyllään ynnä taivas-loistollansa,
51 ja ilmehiä kaiken kauneuden.
52 Jo Paratiisin kaiken muodon oli
53 mitannut katseheni, kiintymättä
54 mihinkään osaan pitemmältä vielä.
55 Halulla jälleen syttyneellä käännyin
56 nyt kysymähän Valtiattarelta,
57 mit epäselvää mulla mieli hautoi.
58 Tarkoitin toista, tapahtuikin toista:
59 Beatricen luulin näkeväin, ja näinkin
60 Vanhuksen erään,[412] vaatteiss' autuaiden.
61 Niin silmistään kuin otsaltaankin loisti
62 iloinen hyvyys, hurskas-ilmehinen,
63 isälle kuuluvainen lempeälle.
64 Ma heti: »Missä on Beatrice?» Vanhus
65 näin: »Että pääsisit sa toivos määrään,
66 hän lähettänyt paikaltain on minut.
67 Ja jos sa katsot kehään kolmantehen[413]
68 korkeimman rivin, siellä näät sa hänet
69 sijalla, jonka sai hän ansiollaan.»
70 Kohotin vastaamatta katseheni
71 ja kruunun[414] näin ma hänen kulmillansa
72 säteistä ijäisyyden heijastuvan.
73 Jylinän taivahasta korkeimmasta
74 niin kaukana ei kuolevainen silmä,
75 sukeltakoon se merten syvyyteenkin,
76 kun siellä silmäni Beatricest' oli;
77 kuvansa sentään selvään näin, kun meidän
78 välillä estävää ei ollut mitään.
79 »Oi, Donna, jolta toiveeni saa voiman
80 ja joka oot mun pelastuksekseni
81 suvainnut jälkes jättää kuolon maille,[415]
82 kaikista ihmehistä, joita olen
83 ma nähnyt matkallain, sun hyvyytesi
84 ja mahtis laupeutta, voimaa kiitän.
85 Vapauteen oot mun orjuudesta tuonut[416]
86 tavoilla kaikilla ja kaikin keinoin,
87 jotk' oli sulla siihen vallassasi.
88 Minussa varjele tää runsas lahja,
89 niin että sieluni, nyt tervehtynyt,
90 ruumiista erois sulle kelvollisna.»
91 Näin rukoilin; ja kaukaisuudestansa
92 hän hymyili ja katsehen loi minuun,
93 taas sitten kääntyi ikilähtehesen.[417]
94 Näin hurskas Vanhus: »Että päähän saakka
95 sa täysin pääsisit tään tiesi--siihen
96 mun määrää pyhä rakkaus ja rukous--
97 tät' yrttitarhaa silmäs salli kiertää
98 sen katselu on näkös teroittava
99 kohoomaan korkeutehen jumal-säteen.
100 Ja Taivaan kuningatar,[418] jolle kaiken
101 omistan lempeni, meit' armahtavi,
102 kun olen uskollinen Bernhardinsa.»
103 Kuin sen, mi katsomaan Kroatiasta[419]
104 on ehkä tullut Hikiliinaa meidän
105 eik' kyllästy sen vanhan maineen vuoksi,
106 vaan virkkaa itsekseen, kun näytetään se:
107 »Jumala tosi, Herra Jesus Kristus,
108 siis sellainen sun oli katsantosi»;
109 niin oli mieleni mun katsellessa
110 sen rakkautta, joka rauhan moisen
111 täss' sai jo maailmassa miettein pyhin.
112 »Sa armon laps», hän alkoi, »tuntemahan
113 autuutta tätä tule et, jos katsees
114 vain alaspäin sa pidät suunnattuna.
115 Ei, katso kehään etäisimpään, kunnes
116 sen näet Kuningattaren, min mieltä
117 tää valtakunta tottelee ja kuulee.»
118 Loin ylös silmän; ja kuin huomenelta
119 itäinen taivaanranta varjoon saattaa
120 sen puolen, kunne Päivän soihtu sammuu,
121 niin laaksosta päin kukkulaa[420] nyt kulkein
122 katseeni äkkäs ylä-äären osan,
123 min valo loisti muuta voimakkaammin.
124 Ja niinkuin paikka, missä vaunut vartoo,
125 joit' ohjas huonosti Phaeton,[421] hohtaa,
126 mut himmentyvi kumpikin sen sivu;
127 niin keskikohdaltaan tää rauhan viiri
128 kirkkaammin paistoi, vaan muu tummui valo
129 taholta jokaiselta tasaisesti.
130 Ja juhlivan ma tuota keskikohtaa
131 tuhannen Enkelin näin siivet auki,
132 jokaisen eri hohtehin ja taidoin.
133 Hymyyvän heidän riemulauluillensa
134 näin kauneuden,[422] mi katsehille muiden
135 pyhien oli ilo, onni korkein.
136 Sanani joskin yhtä oisi runsaat
137 kuin kuvausvoimani, en tohtis mitään
138 yrittää virkkaa suloudesta hänen.
139 Kun Bernhard näki, kuinka katseheni
140 lempensä kuuman esineesen kiintyi,
141 hän tuohon katsoi nyt niin kaunihisti,
142 enempi näkemään ett' itse sytyin.