Dante Alighieri - La Divina Commedia - Purgatorio - Canto 22
Eino Leino - Jumalainen Näytelmä - Purgatorio - Canto 22
Jo Enkeli, mi piiriin kuudentehen
2 meit' oli ohjannut, ol' seisahtunut,
3 minulta merkin ohimoilta poistain.
4 Sanonut oli 'Autuaiksi' niitä,[240]
5 jotk' oikeutta halas; toisen sanan,
6 ei muuta, vielä oli tainnut: 'jano'.
7 Ja minä, päästen helpommin kuin muiden
8 solien kautta, vaivatonna nousin,
9 nopeita seuraten näin vainajia.
10 Vergilius virkkoi: »Rakkaus, min hyve
11 on syttänyt, myös aina toisen syttää,
12 jos vain sen liekki ulkopuolle näkyy.
13 Siit' asti siks kuin esikartanohon
14 Manalan astui Juvenalis,[241] joka
15 ilmaisi mulle kiintymykses ylvään,
16 sua kohtaan samaa tunsin niin, ett' outoon
17 se tunne henkilöön vain harvoin syttyy;
18 ja siks nää portaat nyt on lyhyet mulle.
19 Mut lausu, anteeks anna ystävänä,
20 jos liika rohkeus multa ohjat ottaa,
21 ja ystävyksin nyt me haastelkaamme:
22 Kuink' olla saattoi sijaa ahneudelle
23 sun sielussas, min oma huoles oli
24 niin täyteen luonut viisautta syvää?»
25 Nuo sanat ensin hymyilytti hiukan
26 Statiusta, vaan hän vastas: »Kallis merkki
27 rakkauden mulle on sun joka sanas.
28 Esiintyy, totta, asioita usein,
29 jotk' antaa aiheen moneen harhaluuloon,
30 salassa kun syyt oikeat on niiden.
31 Tuo kysymykses ilmi, että uskot
32 elossa toisessa mun olleen ahnaan,
33 kai vuoksi piirin tuon, miss' ollut olen.
34 Siis tiedä, että liian loitoll' oli
35 minusta ahneus, ja tuopa liika
36 tuhannet kuut nyt kiusannut on mua.
37 Ja jos en ohjannut ois oikein mieltäin,
38 kun luin sen kohdan, missä huudat sinä
39 kuin ihmisluontehelle suuttuneena:
40 'Kirottu kullan nälkä, kunne johdat
41 maan päällä, ah, sa kuolevaisten himot!'[242]
42 vihaista vieläi taakkaa vyöryttäisin.[243]
43 Ma silloin huomasin, ett' antamaankin
44 käs' olla liian auki voi, ja kaduin
45 tuon synnin sitten kaikkein muiden kanssa.
46 Kuin moni ylösnousee kaljupäänä,
47 kun tietämättömyys heilt' esti synnin
48 tään katumisen kuolinhetkelläkin!
49 Ja tiedä, että syy, mi vastakkainen
50 on suoraan syylle jollekin, sen kanssa
51 yhdessä täällä kuihtuu, kuivatetaan.
52 Siis puhdistuaksein jos joukoss' ollut
53 ma olen ahneuttaan itkeväisten,
54 sen vastakohta mulle tuon on tehnyt.»
55 Ja Laulaja nyt paimenvirtten virkkoi:
56 »Mut julmat kun sa taistot lauloit ynnä
57 Iokasteen myös murheet kaksipäiset,[244]
58 ei siitä, jota kanssas haastaa Klio,
59 näy viel', ett' ollut ois se usko sulla,
60 jot' ilman eivät kevättyömme riitä.
61 Jos niin on, mikä aurinko, mi soihtu
62 niin poisti pimeytes, ett' tohdit purjees
63 suuntailla suoraan jälkeen Kalastajan?»[245]
64 Näin hälle toinen: »Sa mua kutsuit ensin
65 Parnasson luolain lähtehistä juomaan
66 ja sitten valaisit mua Luojan luokse.
67 Teit niinkuin se, mi kulkee öin ja kantaa
68 takana lyhtyä eik' itseänsä
69 valaisekaan, vaan jälkeentulevia,
70 kun sanoit: 'Vuosisata uudistuvi;
71 taas palaa oikeus ja ens ihmiskausi,
72 ja alas astuu heimo uuden taivaan.'[246]
73 Sa teit mun laulajaks, sa kristityksi;
74 mut että käsittäisit piirrokseni,
75 sen kädelläni värittää nyt tahdon.
76 Jo hedelmöittänyt maailman kaiken
77 ol' usko tosi, jonka kylvi kerran
78 ijäisen valtakunnan kuuluttajat;
79 ja sanas, jotka äsken toistin, sattui
80 niin yhteen uutten saarnamiesten kanssa,
81 ett' usein heitä kuulemassa kävin.
82 Pyhiltä niin he minuun vaikuttivat,
83 ett' itkin, nähden heidän kyyneleitään,
84 kun heitä vainosi Domitianus.
85 Ja ollessain maan päällä aina autoin
86 ma heitä, ja muut lahkot kaikki multa
87 he himmensivät tapain-puhtaudellaan.
88 Sain kasteen, ennen kuin ma kreikkalaiset
89 jo'ille Teban johdin laulussani;
90 mut kauan, pakanuutta teeskennellen,
91 pelosta pysyin salakristittynä;
92 ja penseys tää mun kiertämään sai kehää
93 neljättä yli neljä vuosisataa.
94 Nyt sa, ken poistit multa verhon, joka
95 niin paljon peitti hyvää kertomaani--
96 kun aikaa meill' on noustessamme--virka,
97 jos tiedät, missä on Terentius vanha,
98 Cecilius, Plautus, Varro; virka, onko[247]
99 he tuomitut ja mihin kuolonkuiluun?»
100 Oppaani näin: »He ynnä Persius, ma, ja monta muuta
101 tuon oomme kera kreikkalaisen,[248] jota
102 imetti enemmän kuin muita Musat;
103 ens ympyrässä tyrmän tumman oomme.
104 Siell' usein haastelemme kukkulasta,[249]
105 joll' aina asuu ruokkijamme armaat.
106 Euripides ja Antiphon on siellä,
107 Simonides ja Agaton ja monta
108 myös muuta seppelpäistä poikaa Hellaan.[250]
109 Runoutes henkilöistä siellä ovat
110 Antigone, Deïphile, Argia,
111 Ismene myös, kuin muinen murheellinen.
112 On hän,[251] mi osoitti Langia-lähteen,
113 tytärkin on Teiresiaan[252] ja Tetis
114 ja Deidamia sisaruksinensa.»
115 Molemmat vaikeni nyt runoilijat,
116 taas tahtoivat he nähdä ympärilleen
117 vapaina noususta ja seinämistä.
118 Ja neljä oli Päivän neittä[253] jäänyt
119 jo taakse, viides vehmarolla oli
120 ja ylös päätä palavaa sen ohjas.
121 Oppaani lausui: »Luulen, reunan puoleen
122 on olka oikea nyt käännettävä
123 ja vuorta kierrettävä niinkuin ennen.»
124 Näin tapa entinen nyt meitä johti;
125 ja tietä taivalsimme rohkeammin,
126 kun suonut oli sen tuo sielu ylväs.
127 He eellä kulkivat, ma yksin astuin
128 takana, kuullen heidän haasteloaan,
129 mi mulle antoi runoudesta opin.
130 Mut kesken armahan tuon keskustelun
131 polulla näimme puun,[254] mi hedelmiä
132 hyviä kantoi, sulotuoksuisia.
133 Kuin kuusi kapenee päin latvaa oksa
134 oksalta, tämä pienentyi päin juurta;
135 siks, luulen, ettei kiivettäisi siihen.
136 Taholla, jolta tiemme kiinni oli,
137 äyräältä korkealta neste kirkas
138 solisi läikkyen sen lehtein yli.
139 Läheni puuta Runoniekat; silloin
140 sen lehväin läpi ääni huusi muudan:
141 »Puun tämän ruoka teiltä puuttukohon!»
142 Noin sitten: »Enempi Maria[255] muisti,
143 häät kuinka kunnollisiks sais ja suuriks
144 kuin suutaan, mi nyt puolestanne pyytää.
145 Ja vanhat roomattaret tyytyi juomaan
146 vain vettä;[256] halveksuipa herkkupöytää
147 myös Daniel[257] ja viisahaksi tuli.
148 Ens kausi kaunis oli niinkuin kulta;
149 makeiksi nälkä tammenterhot teki
150 ja jano nektariksi joka puron.
151 Hunaja ynnä heinäsirkat oli
152 eväänä erämaassa Kastajalla;[258]
153 siks niin on suuri hän ja kunniassa
154 kuin evankelium sen teille kertoo.»